Tietenkin unohdin tänään salilla käydessäni koko solariumaikojen varaamisen (eihän niitä kylttejä ja mainoksia soleen olekaan kuin 40% kuntosalin seinäpinta-alasta). Päivä on myös kulunut ihan liian nopeaa muissakin asioissa ja tuntuu, että ei oikein kerkeä mitään tehdä. Uuden auton osto loi toki pientä piristettä päivään. :)

Tänään olemme mallailleet äidin kanssa verhoja (älkää nyt luulko, että koko sisutuksen uusisimme lakkiaisten takia, se on vain siihen hyvä tekosyy..). Mikään ei ole tarpeeksi hyvä, äidin ja minun mielipiteet menee ihan ristiin ja todennäköisesti muun perheen saapuessa kotiin asian tiimoilta saa saa tehdä huutoäänestyksen.. En ymmärrä, miksi äidin täytyy täysin värisilmättömänä sisustamista yksin yrittää ja sitten pyytää apua valitsemiseen tällaiselta toiselta samanlaiselta! Useasta liikkeestä tulisi kuitenkin asiantunteva sisustussuunnittelija kotiin esittelemään juuri sopivia verhoja asiakkaalle. Mutta samapa tuo....ei ole minun henkilökohtainen kyyneleeni.

Ensi viikolla saapuu uusi vaihto-oppilas seuraamme iloiseen. Todennäköisesti loppuviikko menee vapun juhlimisen ohella vierashuoneemme siivoamiseen, onhan siitä sitten viime vaihtarin tullut yleinen varasto.. :) Voin kuvitella miltä ventovieraan silmiin näyttää tällä hetkellä perheessämme vallitseva kaaos, kun yritämme pienistä tikuista kasata ylioppilasjuhlia.. :D Ei tosiaan ole ehkä ihan paras sauma uuden "perheenjäsenen" ottamiseen..

Hyvistä ja huonoista saumoista puheenollen, poikaystäväni kanssa on alkanut menemään päivä päivältä enemmän...tylsemmin.. (?) ja tällä hetkellä suurin stressi on, miten muotoilla asia, etten enää jaksa seurustelua. Ei yhdessäolo herätä enää niin suuria tunteita kuin aluksi. Nyt on varmaan se vaihe, että suhteen eteen pitäisi alkaa tekemään töitä, mutta ei oikeastaan edes kiinnosta. Silloin ei minun mielestäni ole järkeä jatkaa. Nyt pitäisi vain saada puhuttua asia läpi. Mutta miten aloittaa, kun hän ei suhteessamme mitään ongelmia näe?