VOI HUOH!

Juuri kun tuntui, että kaikk on hyvin ni vituiksi meni niinku jeesuksen pääsiäinen.

Eilen istuttiin laiturilla ystäväni kanssa ja aurinko paistoi, linnut lauloi ja vain olimme. Jutustelimme niitä näitä, kunnes ystäväni kännykkä piippasi ja hänen puolituttunsa toisesta kaupungista kysyi meitä viettämään iltaa hänen työpaikalleen erääseen baariin. Nauroimme koko ajatukselle, lähteä nyt viikkoa ennen suurta juomajuhlaa (lue:lakkiaisia) juomaan.

Kun olimme katselleet pilvien muotoja kyllästymiseen asti ja vaihtaneet sairaat ajatuksemme, ystäväni kysyi puolitosissaan: Entä jos sittenkin lähtisimme? Ei tämä elämä tästä enää ainakaan paskemmaksi muutu.

No. Lähdimme sitten. Soitin isälle, jotta hän varaisi ystävälleni ja minulle hotellihuoneen (jonka sai melkein ilmaiseksi, koska isän työpaikka lahjoo työntekijöitään kaikella tuollaisella turhalla paskalla, kuten halvoilla hotelliöillä.)

Aloittelimme junassa ja Suomen VR toimii kyllä heikosti, koska koko matkan aikana ei konduktööri kiertänyt ja suruksemme emme saaneet ostettua edes junalippuja.. Kun pääsimme perille, kävimme roudaamassa tavarat hotelliin ja kellokin oli jo sen verran että saattoi baariin lähteä. Baarin ovella ystäväni soitti tutulleen, joka tuli ohjaamaan meidät jonon ohi. Muutoinkin ilta oli ihan kohtuullista kohtelua tältä baarityöntekijältä, koska talo tarjosi meille illan. Arvatkaapa humaltuuko juoppo, jos on ilmaista viinaa?

Joimme ja tanssimme ja sitten se tapahtui.

Maailman komein, täydellisin ja aah ihanin mies käveli kaveriporukkansa kanssa ohitsemme ja hymyili. Ajattelin Teemua ja käänsin katseeni pois. Ystäväni tosin kerkesi jo hymyillä ehkä vähän liiankin leveästi kyseisille miehille ja illan mittaan ajauduimme tähän seurueeseen. Suureksi yllätykseksi tämä maailman komein mies, Lauri, oli jopa fiksu. Ja mukava. Ja hauska. Ja huumorintajuinen. Ja salaa janosin nähdä hänen säteilevää hymyään aina uudelleen ja uudelleen. Illan mittaan jutellessamme kävi myös ilmi, että Lauri on vapaa ja asuu kiven heiton päässä kotikaupungistani.

EEEIII

Teemu toivotti hyvät yöt ja toivotin takaisin. Iski ihan kamala olo siinä tilanteessa. Päätin kuitenkin, että Lauri oli vain kivaa juttuseuraa, eikä mitään muuta. Sanoin ystävälleni, että voimmeko vaihtaa seuraa ja niin myös teimme. Myöhemmin illalla Lauri kuitenkin tuli yksin luokseni ja sanoi, että halusi vielä kerran nähdä kauniin hymyni, ennenkuin lähtisi.. No tokihan sitten sen hymyn väläytin ja hän suuteli minua, tai kai siihen suutelemiseen kaksi tarvitaan, ja sitten hän hyvästeli ja kiitteli mukavasta juttuseurasta ja lähti pois ja pyysi vielä anteeksi ettei voinut jäädä koska kavereiden taksi raksutti koko ajan pihalla..

Aivotoimintani lamaantui täysin. Voi herranjumala mikä mies. Ja kaiken kukkuraksi se suudelmakin tuntui ihan pirun hyvältä. Yleensä hyvännäköisten miesten kielet ovat kylmiä ja teräviä kuin käärmeen pää.

JA KUTEN KAIKKI VOI TÄSTÄ SEKAVASTA TEKSTISTÄ PÄÄTELLÄ, OLEN VIELÄKIN IHAN SEKAISIN.

Melkein samantien kun Lauri oli lähtenyt (kumpikaan ei siis pyytänyt kummankaan puhelinnumeroa, enkä olisi edes halunnutkaan sitä antaa tai saada) lähdimme mekin ystäväni kanssa hotellille. Se ystäväni tuttu, baarityöntekijä lähti myös mukaamme ja kun pääsimme hotellihuoneeseen, alkoi ystäväni ja hän yhtymään. En voi vaan tajuta. Se mies kuitenkin oli selvinpäin ja ystäväni ihan pelit seis. Ja mies naimisissa, lapsia ja ystäväni seurustelee omalla kontollaan. Pettämisten ilta.

Aamulla heräsin vitun huonoon oloon ja se baarityöntekijä oli ilmeisesti lähtenyt. Olin vähä ymmälläni, koska ystävälläni ei ollut pienintäkään morkkista aiheesta. Minulla oli, vaikka en edes seurustele Teemun kanssa -ainakaan vielä- ja en edes pientä suudelmaa enempää eilen suorittanut. Olin vain myynyt sieluni Laurille. Tai en niinkään Laurille, vaan ajatukselle siitä, että täydellisiä miehiä on oikeasti olemassa, eikä Teemu ehkä kuitenkaan ihan 10+ ole. Muutoinhan emme olisi aikoinamme koskaan eronneetkaan.

Palattuani kotiin olen vain miettinyt Teemua. Tai siis Lauria.. Tai en tiedä mietinkö enää järjellisesti mitään. Teemu kysyi äsken luokseen, mutta en voi mennä. Tuollaisen typerän hetkellisen baarituttavuuden vuoksi elämäni lamaantui hetkellisesti aivan täysin. Tuntuu siltä, että jos Teemu nyt koskisi, niin vetäisin itseni pois, koska se ei ole Lauri.

En ole ikinä ihastunut näin nopeaa tällaisella voimalla. Tuntui eilen, kuin olisin tuntenut Laurin aina. Kaikki jutut menivät yksiin, molemmilla vahva urheilutausta ja muutenkin paska elämä..:D Toisaalta olen onnellinen, että tapasin Laurin. Sain hänestä voimaa uskoa, että maailmassa on sittenkin edes jotakin hyvää. Toisaalta taas Laurin tapaaminen voi olla pahin mokani pitkään aikaan - En tiedä kykenenkö enää tyytymään vähempään tietäen, että parempaakin on tarjolla.