Oon nyt reilun vuorokauden ollu sellasessa pöllyssä, että ei jumalauta. Vielkin silmät seisoo päässä verestäen ja heikottaa. Näin jälkeenpäin sanottuna, ei ne arvosanat ehkä kuitenkaan niin huonot olleet, että tuollainen seikkailu olisi ollut tarpeen.. tai kai se olikin. Perjantaina päissään olin vongannut Teemua ja kun hän ei ollut oikein lämmennyt, niin sen jälkeen olin ottanut messiin vähän muutakin kuin alkoholia ja sen jälkeen ei todellakaan ole mitään muistikuvaa.

Tänä aamuna kun alkoi jo elämä voittamaan, tai toisin sanoen näkökentässä näkyi muutakin kuin harmaata, niin aloin jo miettimään onko tällaisessa epäonnistuneen alkoholistin elämässä mitään järkeä. -No ei.

Nyt päivän olen tärissyt sohvalla ja sulkenut silmäni kivun takia, kun on pienikin rasahdus kuulunut. Henry on välillä tuonut minulle mehua luullen, että olen sairaana, koska olin äidin mukaan eilen "sairastanut kuumetta" koko päivän omassa huoneessani neljän seinän sisällä lukkojen takana. Ennennäkemättömät kuumehoureet ainakin oli, täytyy myöntää!

Teemukin pisti äsken kunnon lepertelyviestin. SAA TOKI PÄÄTTÄÄ MITÄ ELÄMÄLTÄÄN HALUAA! (minä paraskin puhuja.. :D mutta itsessä ei ikinä ole vikaa) Teemu sanoi, ettei vain kestä kuunnella minua päissään, tai pöllyssä, mutta sanoi myös, ettei ole ajatellut mitään muuta kuin minua sen viimeviikkoisen yhteisen yömme jälkeen.

Eli pointsit kotiin

Mitähän sitä vielä kirjoittaisi. Voisi keskittyä tästedes vain tuohon alkoholiin murheiden hukuttamisessa.

Masentaa vieläkin ne arvosanat. Ihan vitusti siis!

Ja vielä enemmän masentaa tämä minun kirjoitukseni.. :D Vielä puuttuu pankkikortilla itsensäviiltely ja vaikkapa jonkun homssuisen pummin kanssa tehty vauva!

Elämä on ihan helvetin perseestä! :D Oikeasti. Vitun sikoja kaikki. Koko hemmetin yhteiskunta on ihan vitusta jos jo tämänikäisellä on asiat näin heikosti..ja vieläpä täysin itseaiheutetusti. Ei tämän näin pitänyt mennä.

Mutta joo,palataan!