Teen satunnaisesti töitä tuttavaperheemme pitopalvelutyyppisessä yrityksessä ja tein eilen työkeikan eräässä tilaisuudessa. Ajoin eilen ostetulla autolla pihaan ja oletin, että kaverini (joka tekee vakituisesti töitä kyseisessä perheyrityksessä) tulisi ihastelemaan autoa, mutta ainoa (ei-niin-kivalla äänensävyllä lausuttu) kommentti olivat kun kävelin sisään: "Taasko uusi mies?" ... Selitin, että ei, kun ihan oma auto on kyseessä ja kaverini totesi vain että "jaa" ja alkoi sepostamaan illan työtehtäviä.. Ajattelin ensin, että kyse on vain kateudesta autoa kohtaan tms, mutta en ole kyllä ikinä hänen nähnyt olevan kateellinen mistään.. Toivotaan, että huomenna hänellä olisi parempi päivä, kun lähdemme juhlistamaan vappua.

Tänään menemme äidin kanssa jatkamaan verhojen etsintöjä. Eilen isän saavuttua kotiin verhojen hankkiminen paisui -vähän, ja nyt ostoslistassa on uudet päälliset sohviin, päiväpeitto heidän makkariinsa jne. Välillä turhauttaa tuollainen, kun kaikki jo vanhastaan hyvät, mutta piirun verran väärän sävyiset tavarat täytyy vaihtaa kokonaan uuteen. Ja sitäpaitsi. Olen edelleenkin sen sisustussuunnittelijan kannalla! Vaikka se ei poista täysin mahdollisia suunnitteluvirheitä, niin kyllä se huomattavasti niitä vähentää.

Ostoksien jälkeen menen ruskettumaan (lue:palamaan) UV-lamppujen alle ja sen jälkeen ajattelin suunnata salille ja sieltä höyrysaunaan rentoutumaan. Kamala stressi päällä, vaikka periaatteessa ei ole mitään suurempaa stressattavaa.

Poikaystäväni kanssa en pääse etenemään edes ojasta allikoon, koska kun olen ilman häntä, ajattelen, etten häntä tarvitse mihinkään ja mukavampi olisi yksin, mutta sitten kun hän tulee lähelle ja puhuu minut ihan sekaisin, ajattelen, etten muuta elämässäni tarvitsekkaan kuin hänet! Tilanne on kutakuinkin ahdistava tänä päivänä, kun tekstarijättämiset yms. on jyrkästi EU:n perustuslaissa kiellettyjä ja poikaystäväni on ilmeisesti käynyt ottamassa kurssimuotoisia opintoja hypnosioijalla. En tiedä mitä teen. Ei tämä ole ollenkaan tapaistani. Ennen olen kyllä osannut erittäin hyvin ilmaista miehille epäkiinnostukseni, mutta nyt ei se vain jotenkin onnistu. Kuten Jenni Vartiainen kappaleessaan toinen laulaa, että täytyisi vain ajauttaa huomaamattomasti suhde niin huonoon kuntoon, että toinen tahtoisi päästää itse irti. Raukkamaista toimintaa, mutta taitaa tosiaan olla niin, että melkein pakko niin tehdä? Mutta miten.. en edes sellaista osaa.

Huomenna on tosiaan vappuaattokin. Olen kahden vaiheilla lähdenkö juhlimaan kunnolla, vaiko vain grillaamaan ja istumaan nätisti kera naispuolisten kavereideni. Juhliminen kunnolla olisi tässä mielentilassa aika riskialtis päätös (ks. edellinen kappale) mutta toisaalta en ole pitkään aikaan päässyt juhlimaan kiireiden vuoksi, niin voisi olla myös mieltä puhdistavaa tiltata välissä kovalevy täysin. Nyt tietenkin terveyspoliisit ajattelevat, että "voihan sitä juoda kohtuudellakin".... kuten tuon ruokapostauksen lukeneet ehkä muistavatkin, minulla on nuoresta iästä huolimatta jonkin asteinen alkoholiongelma, enkä muista kertaakaan että olisi tullut juotua sen verran kuin olisi pitänyt.

Huoh. Kasaan itse itselleni vaikeuksia. Jos joku lukijoista on lähdössä aurinkomatkalle tässä lähiaikoina, niin minut saa ottaa matkalaukkuun mukaan! Voin maksaa ylimääräisen painon lentokoneessa omasta pussista!!