huoh.

On ollu taas niin kestovitutus päällänsä, että en tiiä mitä tässä enää tekis.

Teemustakaan ole kuulunut hetkeen mitään, enkä varmasti laita enää yhtäkään viestiä. Eilen näin hänet juttelemassa kaupungilla entisensä kanssa.. Tietenkinhän he voivat ihan ystävinäkin olla kaupungilla, mutta olen kyllä taas kerran niin laiminlyönyt Teemua omissa masiksissani, että en yhtään ihmettelisikään, vaikka hän olisi saanut tässä lyhyessä ajassa tarpeekseen...

Olen soitellut tänään ystäviäni läpi, että olisi mukava lähteä jonnekin tuulettumaan, mutta kaikki on jossain vitun mökillä tai niiden miehet on tullut armeijasta lomille ja halutaan olla keskenään tai jotain muuta yhtä typerää. Olen jopa mietiskellyt tässä, että olisi pitänyt ehkä hankkia oikeitakin ystäviä joskus..

Tai siis, en tarkoita, etteikö nuo vähäiset niitä olisi, vaan että olisi pitänyt niistä pintaliito-tutuista edes yrittää vähän laajentaa tällaista hyvä-ystävä-repentuaaria... nykyisin kun minulla on vain pari hyvää kaveria ja muut on sellaisia päissään mukavia tai sitten sellaisia, joille vain sanotaan kaupassa hei... Mutta itseppä olen taas tämänkin sössinyt. "Ennen vanhaan" yleensä vain vapaa-aika meni niin, että kun muut meni tapaamaan ystäviä tai hillumaan kaupungille, minä menin treeneihin tai juoksemaan, tai salille tai nukuin, koska seuravaana päivänä oli mahdollisesti kisat tms..

Ei voi uskoakkaan kuinka yksinäiseltä tuntuu juuri tällä hetkellä. Harvoin on näitä päiviä, että minä haluaisin lähteä johonkin ja siihen ei ole mahdollisuutta. Yleensä on juuri toisinpäin.

Tottakai voisi Henryn kanssa lähteä, mutta en halua. Hänen kohteliaisuutensa on todellakin mennyt ihan yli viimeaikoina. Olen ihan kahden vaiheilla sanonko isälle Henrystä, että saa lähettää pojan kotiin..

Ensi viikolla on pääsykokeetkin. En jaksa. Viime viikollakin oli, mutta en mennyt. En löytänyt syytä miksi mennä. Eihän sitä tiedä edes elänkö enää kesän lopussa.. ainakaan tätä menoa tuskin.

AAAA!!

Lähden hakemaan kaupasta viunaa ja sipsiä ja mässäilen tämän illan ja ryyppään itseltäni hengen vain vaikka puolittain. YKSIN!