Voi jumaliste mikä krapula! Silmiin käy kipeetä kattoo ees tätä ruutua. Suihkussa käyneenä ja jotain jopa syöneenä alkaa pian elämä voittamaan.

Eilen tosiaan lähdettiin juhlimaan vappua kaverin kotipippaloihin kahden kaverini kanssa. Molemmat katosivat paikalta humalatilan noustessa. Lopulta minullekkin tuli lähtö, kun poikaystäväni, sanotaan häntä vaikka Mikoksi, soitti ja halusi nähdä minut ja meninkin tapaamispaikkaan, mutta kävi tämä perusmoka, että tapaamispaikallamme oli satoja muitakin ihmisiä ja jostain syystä Mikko ei edes vastannut puhelimeenkaan kun yritin soittaa.

Kotipippaloihin en enää viitsinyt mennä takaisin, joten lähdin kävelemään baariin, jossa tiesin takuuvarmasti olevan edes joitain tuttuja. Matkalla baariin tien varteen juuri kohdalleni pysähtyi tummennetuilla laseilla varustettu auto ja auton takapenkiltä ponkaisi ylös tummahiuksinen mies. Hän toivotti hyvää vappua ja hetken päästä tunnistin hänet Teemun, toissavuotisen entisen poikaystäväni kaveriksi Markukseksi. Markus kysyi tahtoisinko tulla kyytiin ja yksin jätettynä seura todellakin kelpasi.

Ajelimme aikamme ristiin rastiin. Utelin Markukselta missä Teemu on ja hän oli kuulemma juonut itsenä nukkumiskuntoon jo alkuillasta. (Näköjään ihastun aina Suomen pahimpiin juoppoihin) Autossa olleet Markuksen kaverit osoittautuivat mahdottoman mukaviksi ja ilta oli ainakin edes vähän pelastettu. Lähdimme sitten baariin ja joimme. Ja joimme. Ja joimme...

....

...

No,en voi illasta enää muuta sanoa kuin että ilmeisesti pääsin kotiin -yksin. En ainakaan muista tehneeni Markuksen kanssa mitään yleisesti hyväksymätöntä, mutta tästähän en voi varma olla. Mikko oli yrittänyt soittaa monesti illan aikana, mutta en ollut vastannut -ilmeisesti en ollut edes kuullut puhelimen soivan.

Aamulla heräsin viesteihin Mikolta ja kuulin olevani lapsellinen paska, kun en voinut eilen nähdä. On hänen mielestään erittäin kypsymätöntä, kun ei voi sanoa suoraan, jos en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. -Tunnustan, totta kaikki, mutta minä olen yrittänyt sentään (edes vähän..) saada aikaan keskustelua, mutta hänen juominen ja hänen henkilökohtaiset ongelmansa ovat sen tähän asti estäneet. Olen toki syyllinen, mutta saanen levittää osan viasta hänenkin harteilleen.

Tänään ilmeisesti selvitämme jutun juurta jaksain. Toivottavasti. Olen niin kypsä tähän. En tiedä vain onko krapulassa mikään paras ajankohta alkaa selvittelemään tuntemuksiaan, mutta ei tätä enää voi lykätäkkään.