Nyt on lakkiaiset ohi. Rahaa tuli, mutta vitusti sitä myös eilen meni.. KUKA KEKSI OTTAA SELLAISEN SETELITUKUN BAARIIN MUKAAN?!? Tietenkin olin niin rahoissani että maksoin myös Teemunkin illan (nojoo,tuhat muuta kertaa on Teemu aina maksanut minun puolestani..:p)

Lahjoihinkin olin jopa tyytyväinen. Varsinkin, kun suurin osa lahjoista ei ollut mitään kalliita haistavitun astioita tai mitään muutakaan sellaista, minkä saa heti heittää roskiin, vaan lahjat olivat kaikkia inside-vitsejä vuosien varrelta.. Repesin melkein jokaista lahjaa avatessani, kun paketeista löytyi mm. juustöhöylä itsensä viiltelyyn ja muovinen jalkapallo, minkä kaltaista raahasimme eräänä kesänä festareilla mukanamme.

Henry antoi minulle KALLIIN lahjan. Varmaan Alkon kalleinta hedelmälikööriä ja merkkilasit.. Tottakai olin erittäin iloinen lahjasta, mutta samalla vaivaannuin hiukan, koska eihän _Henryn_ nyt ylipäänsä olisi edes tarvinnut mitään antaa! Ehkä kukka tai jotain olisi ollut kohdillaan..

Eihän minun tietenkään missään kiitollisuuden velassa tarvi olla, mutta silti tuntuu, että pitäisi olla..

Tämän aamun olo on kauhea.

Illan viimeisessä paukussa oli varmaan jotain rotanmyrkkyä, koska koko sata metriä baarista Teemun asunnolle vain oksensin (erittäin juhlavaa ja ylioppinutta..) ja vielä asunnollakin makasin peiton kanssa vessan lattialla..

Aamusta tuntui etten selviä hengissä ja iltapäivällä isä tuli hakemaan minut kotiin, koska talo oli taas alkanut täyttyä vieraista...olipahan ohjelmanumero, kun menin kättelemään ja ottamaan onnittelut vastaan, kerkesin vain heittää kukat pöydälle ja juosta taas vessaan oksentamaan. Mikään ei ole tänään pysynyt sisällä ja nyt vasta alkaa elämä edes suurinpiirtein voittamaan olon puolesta.

Eilen ei onneksi papan infarkti, eikä äidin heikkous olleet mitenkään häiritsevästi esillä. Illalla kun sukulaiset olivat lähteneet, äiti tuli kertomaan, että tädillä on todettu aivokasvain. En ymmärrä miksi juuri meidän sukumme tekee oikein joukolla kuolemaa.